ÜBERKUUL.

Blogini tulee jatkossa sijaitsemaan Wordpressin osoitteessa
http://uberkuul.wordpress.com/

Sinne siis.

BoingBoing-mies Mark Fraunfelderin MAKE on mitä mainioin julkaisu. Sen uusin, lähes 200-sivuinen numero pursuaa tee-se-itse-projekteja sikarilaatikkokitarasta, espressokeittimen häkkäämiseen paremman kahvin toivossa aina moderniin ilmakitara-thereminiin webkameran ja liikkeentunnistamissoftan avulla. Yhdessä lehdessä riittää mielenkiintoisia projekteja viikoiksi ja kuukausiksi, jos siis viikonloput autotallissa kuullostavat innostavalta ajanvietteeltä. MAKEn blogi tarjoaa vielä toisen täyslaidallisen vähän iisimpiä projekteja ja häkkejä.

Läpyskä on tietty jenkkimarkkinoille suunnattu ja projektien tarvikeluetteloiden hw-osissa on säätämistä, ... onneksi teksasilainen kaverini on suostunut toimimaan muulina tiukoissa tilanteissa. Tilaushinta vuodelle on 50 taalaa (eli n. 42 euroa). Lehden kustantaja on tietokonekirjoihin erikoistunut O'Reilly, joten taustat ovat kunnosssa. Piristävästi mainoksiakaan ei ole, jenkkilehdistä poiketen, nyt joka sivulle tungettu. MAKE:lla on selkeästi tilausta jos vähääkin pohtii uusimassa numerossa "Crafter Manifesto" - julistuksensa esitelleen Ulla-Maaria Mutasen ajatuksiin. Tee-se-itse-maailman linkit open source-ajatteluun ovat ilmeiset. Itse asiassa puhutaan pitkälti samoista asioista, ja hyödyistä.

Uuden tekijänoikeuslain hurmoksessa OPM asetti tekijänoikeustoimikunnan valmistelemaan lain jatkotyötä. Taannoin uutisoitiin myös että uuden tekijänoikeuslain soveltamiseen tulee EU-direktiivin pakosta (voi meitä suomalaisia lampaita) häpeärangaistus, eli tuomittu joutuu kustantamaan lehti-ilmoituksen rangaistuksestaan. Mutta miksi tyytyä maksettuihin lehti-ilmoituksiin?

Nyt kun ensi kesän rockfestareiden suunnittelu alkaa olemaan todella käsillä kehottaisin tekijänoikeustoimikuntaa masinoimaan kesän festareille yleisen oikeustajun säilyttämisen nimissä "Uusi Tekijänoikeuslaki ja Sen Soveltaminen - Tehkäämme musiikin omistamisesta yhteinen asiamme"- kesäkiertueen. Ohjelmassa mm.

1. Uuden tekijänoikeuslain resitointia tuomittujen rikollisten toimesta a la "Hevikaraoke selvin päin"
2. Rikolliset viihdyttävät yleisöä aasinkorvissaan häpeäpaalussa polttamalla rikoksen teon välineitä symboloivia harmaita pahvilaatikoita
3. Festarikansan tarkkuusverryttelyä "Heitä pahaa ihmistä häpeäpaalussa"-leikissä välipäiviltä jääneellä lipeäkalalla 1e/laaki
4. Festarin loppuessa rikolliset tervehtivät porteilla uloslipuvaa festarikansaa ja varustavat heidät kotimatkalle lahjoittamalla omasta pussistaan 2e bussirahaa ja Hevikaraoke-esityksestään kopiosuojatun jalkapuunmuotoisen savikiekon

Kunnolla uutta verta puiseviin rangaistuksiin, lehti-ilmoittelut on boring!

Korporaatioiden knowledge workerit (eläköön kaunis suomen kieli) tehtailevat esityksiä erinäköisiin tarkoituksiin ja tyypillisesti Microsoftin PowerPointilla. PowerPoint on oikein käytettynä tehokas esitysväline. Vaikka Powerpoint-esityksessä merkitys usein pakenee kuulijaa ja epäolennaisuudet saavat huomion niin enpä usko että mikään uhmaa PowerPointin voittokulkua korporaatioiden virallisena päätöksentekovälineenä. Ei vaikka se välillisesti aiheuttaisikin valtavaa materiaalista tuhoa, kuten avaruussukkula Columbian tapauksessa.

Nyt kun kamerakännykät ovat hyvin yleisiä, tyyppillisesti fläpeille palaverissa piirretyt kuvat, ajatukset jne taltioidaan nopeasti kuvaksi ja sen jälkeen nakin saanut tekee digikuvasta power point-kalvon. Tämä "manuaalinen konvertointi" kestää muutamasta minuutista tunteihin. Joka tapauksessa korporaation näkökulmasta kaikki tämä aika on hukkaan heitettyä. Koko konversio pitäisi automatisoida, jotta työntekijät voisivat keskittyä johonkin tuottavampaan toimintaan kuten esim. luomaan lisää aitoja ja uniikkeja powerpoint-esityksiä.

Tuli siis mieleen, että pitäisköhän koodata joku plug-in jolla saa digikameran tai kamerakännyn jpg-kuvat konvertoitua ppt-grafiikaksi ihan vaan jonkun simppelin kuvan ominaisuuksien (hue, saturation...) tunnistamisen perusteella. Nimeltään plug-in voisi olla vaikka SSR ... Slide Shape Recognition. Plug-inin paranneltu ja maksullinen versio USSR (Ubercool Slide Shape Recognition) tekisi kalvot itse asiassa 80% puolestasi. Se analysoisi vaikkapa Google Desktop Searchin avustamana sinun kalvohistoriasi, e-mailikeskustelut ja blogit ja päättelisi mitä sanoja, mitä rakenteita, mitä tyyliä, mitä muotoja, mitä värejä tn. tarkoitit. Tiukoissa tilanteissa USSR ehdottaisi paria vaihtoehtoa perusteluineen.

Softan jumalversio PUSSR (Premium Ubercool Slide Shape Recognition)pystyisi linkittymään korporaation tietovarastoihin ja imuttamaan sieltä korporaation strategioista ja lingosta tutut termit ja pakolliset buzzwordit. Eräänlainen turboahdettu buzzword-generaattori siis. Jumalversio tekisi kalvot valmiiksi lopullista hyväksyntääsi ja pikkuviilailuja varten. Lopuksi softan FOOF-ominaisuus (FOrm Over Function) träkkäisi loppuviimeistelyjen aikana ihanteellista scheisse vs. substanssi-suhdelukua. Kun tämä suhdeluku asettuisi 95%-5% tasolle kalvosetin odotettu tyytyväisyysarvosanageneraattori ESATM (Expected Satisfaction among Top Management) generoisi automaattisesti johdon odotettavissa olevat kysymykset esityksen perusteella ja vastaukset joita sinun olisi hyvä käyttää. Miltä kuullostaa? "Täydelliseltä", vastaisi työnantajasi.

Umlautin vankkumattona kannattajana palaan aika ajoin Wikipedian legendaariseen määritelmään Heavy Metal Umlautista. Motörheadin ö sai artikkelin mukaan alkunsa kun albumin kansitaiteilija lisäsi pisteet o-kirjaimen päälle jotta bändin nimi näyttäisi niinku sillai kuulimmalta. Herra graafikko oli oikeassa "Motorhead" ei näytä miltään, mutta "Motörhead" huokuu eläimellistä viikinkigermaaniraivoa. Sama pätee Spinal Tapin suhteen. Bändi tosin nerokkaasti ymppäsi umlautin n-kirjaimen päälle. "It's like a pair of eyes. You're looking at the umlaut, and it's looking at you", toteaa bändin kitaristi-laulaja, myöhemmin X-Files-näyttelijänäkin kunnostautunut, David St.Hubbins.

Wikipedia on muutenkin vallan mainio. Sen napakat määritelmät pelastavat monet pimeät talvi-illat. Eräs parhaista, henk.koht.suosikkini on "A bicycle, or bike, is a pedal-driven land vehicle with two wheels attached to a frame, one behind the other"

Juuri kun olin leipääntymässä last.fm:n ainaisiin palvelukatkoksiin ja siihen että sen foorumit ja muut ovat yhtä tyhjiä lupauksia kuin useimmilla social networking-saiteilla niin löysin pelastuksen: Pandoran. Käyttäjän kannalta Pandoran käyttöönotto on naurettavan helppoa, näppäile vaan bändi tai laulu ja Pandora alkaa generoimaan striiminä samankaltaista musiikkia 300 000 biisin ja 10 000 artistin joukosta. Music Genome Projectin luokittelu perustuu kunkin kappaleen uniikkiin "geenikarttaan" joka koostuu sadoista musiikkia määrittelevistä ominaisuuksista - melodia, harmonia, rytmi, sovitus, sanat jne. Saitilla todetaan vielä: "It's not about what a band looks like, or what genre they supposedly belong to, or about who buys their records - it's about what each individual song sounds like."

Ja päinvastoin kuin last.fm, Pandora ei ole yhtä hyvä tai huono kuin oma digitoitu levykokoelmasi ja sinun kykysi ja kärvivällisyytesi tägätä mielimusiikkiasi jonkun genren tai vaikkapa tunnelman mukaan. Vastuu on projektilla joka toki koostuu muusikoista ja musiikkia rakastavista insinööreistä (!? kuullostaa pelottavalta). Eräänlainen musiikin luokittelun peer production-hanke on siis kyseessä. Luokittelu ei perustu savijaloille, vaan ammattitaidolle.

Mutta samoin kuin last.fm:ssä Pandoran kataloogi on vielä suht' suppea ja kaikkia haluamiansa biisejä ei välttämättä lisenssien puuttuessa voi kuunnella. Pandoran statistiikka on vielä tässä vaiheessa olematonta, tässä suhteessa last.fm on korvaamaton. Se taltioi yksiselitteisesti digitoidun musiikkini kuunteluhistorian.

Kaiken kaikkiaan olen varsin lyhyestä käyttökokemuksesta huolimatta uppoutunut Pandoraan täysin. Muutamien tuntien kuuntelun perusteella olen löytänyt jo paljon enemmän uutta kiinnostavaa musiikkia kuin mitä olen last.fm:stä saanut irti vuoden käytön jälkeen. Überkuul!

Vau! Eilinen Kimmo Pohjonen Kluster & Kronos Quartetin Huvilateltan Uniko-keikkataltionti oli tykkiä. Olen diggaillut Kronosia siitä lähtien kun Faith No Moren Angel Dust-levyltä kuulin nelikon sämplen. Ja eilenkin he olivat pääosassa. Vaikka Pohjosen haitaritaiturointi on loistavaa, niin hänen shamanistinen joikaamineen otti eilen yhtä paljon pannuun kuin paikan päällä syyskuussa 2004. YLE Teema oli pistänyt selvästi pätäkkää palamaan ja jälki oli upeaa. Hyvä niin. Kronos Quartetin viimeisistä paras on tuo Bollywood-säveltäjälegenda R.D.Burmanin biiseistä Asha Bhoslen kanssa levytetty You've Stolen My Heart. Julkaiseekohan Pohjonen Unikosta levyn, ehkä pitäisi.

Kuten yleensä, Tapanina rocklehti Rumban keskustelupalstalla ryöpsähti tarve listata jotain, tällä kertaa kiellettyjä sanoja ja sanontoja. Paukuttelin ketjuun salamana alla olevat. Johannes Virolaisen tyyliin perustelut keksitään sitten myöhemmin, mutta luotan intuitiooni. Nämä ovat ne, joita tulisi välttää tänä vuonna...

ay-tantta, työväen presidentti, vastakkainasettelu, harmaa Vanhanen, harmaa talous, hyvinvointivaltio, hyvinvointi asuu lähellä, työllisyys, uutta työtä suomeen, muutos, muutosjohtaminen, luova talous, luova luokka, luovuus, ilo, vapaus ja yhteishenki tuovat tuloksia, strömsö, askartelu paskartelu, siis se on ihan strömsö, Pekka Himanen, globaali tietoyhteiskunta, Kiina-ilmiö, globalisaatio, globalisaatio voimistuu, globalisaatio on suuri saatana, ulkoistaminen voimistuu, ulkoistaminen on suuri saatana, sisäistäminen, EU:n perustuslaki, EU:n laajentuminen, omaan napaan tuijottaminen, Ranska, kriisinhallintajoukot, nato, Suomi on keksittävä uudelleen, oletko sinä innovatiivinen?, innovaatio, lyhyellä tähtäimellä, pitkässä juoksussa, asuntokupla

Mopo-friikkinä olen suorastaan liikuttunut Urheilukukanavan välipäivien ratamoottoripyöräilytarjonnasta. Kanava uusii parhaillaan viime kauden World Superbike -sarjaa. Koska kisaviikonloppuja on lähemmäs viisitoista kaudessa, niin väistämättä moni kisa jää aina katsomatta. Sama pätee MotoGP-sarjaan ja formuloihin.

Vaikka SBK:n mestaruus on tietty aikaa sitten ratkennut niin kolmevarttiset kisat saavat vieläkin aikaan sellaisen adrenaalimyrskyn ettei paremmasta väliä. Alati vaihtuvat tilanteet, tiukat taistelut, läheltä-piti ohitukset, jarrutukset kammottavista nopeuksista...

Kun katsoo Urheilukanavan muuta tarjontaa, niin varmaankin mopo-uusinnat ovat enemmän suppean ohjelmatarjonnan sanelemaa kuin massiivisen katselijapalautteen ansiota olipa kohderyhmä sitten kasvamassa (jos nyt jotain vuosi vuodelta kasvavasta moottoripyörien rekisteröinnistä voi päätellä) tai ei.

SBK on mielestäni katsojan kannalta mielenkiintoisempi kuin MotoGP. Se on tasaväkisempi, lähtöjä on viikonloppuna kaksi/sarja, ja sitä ei ympäröi MotoGP:n formuloista hiipivä turha glamour. Kilvanajo on pääasia, ei se onko tukka hyvin ja näkyykö pe...rintakarvat. Ja mitä suomalaisuuteen tulee, niin viime kaudellakin oli Supersport-luokassa yhdessä kisassa peräti neljä suomalaista. Selostajista Urheilukanavan Jukka Järvinen peittoaa Nelosen Joke Linnamaan, jonka epätarkat ad lib-heitot saavat minut aina myötähäpeästä kääntämään Eurosportin MotoGP-lähetyksen puolelle.

Vuodenvaihteen The Economist kirjoittaa USA:n vihatuimmista yrityksistä. Enron, Wal-Mart ... lakitoimistot, tupakkafirmat ja öljy-yhtiöt kuuluvat roskajoukkoon. Mutta missä on Microsoft? E kuittaa asian tyynesti toteamalla, että Microsoftia tullaan muistamaan kiitoksin. Tuntuu alkuun oudolta, mutta ehkä on niin. Microsoft on käytännössä luonut pohjan PC-markkinoille standardoimalla käyttöliittymän ja olennaisimmat sovellukset ja näin sysännyt liikkeelle teknologisen vallankumouksen josta hyötyvät lopulta lähes kaikki.

Ja vaikka Microsoftin tuotteet eivät välttämättä ole parhaimpia, ne ovat tarpeeksi hyviä ja niillä saa asiat keskimäärin tehtyä. Se riittää useimmille. Microsoftia vastustava vähemmistö on äänekästä, mutta yleinen mielipide on varsin positiivista (Economistin siteeraaman gallupin mukaan 79% suhtautuu myönteisesti yritykseen).

Tulee mieleen Sonyn taannoinen rootkit-jupakka. Vaikka poru oli valtava niin SonyBMG:n digitaalisen busineksen vetäjä Thomas Hesse totesi lakonisesti heti kättelyssä ettei ihmisten tarvitse siitä välittää, eiväthän he edes tiedä mikä rootkit on. Jonkinlainen hetkellinen kolhu jupakasta Sonylle syntynee, mutta kyllä shakirat, anssikelat, idolsit ja Sonyn pleikkarit ja taulu-tv:t myyvät entisellään. Tieto lisää tuskaa. Ja ketä tuska kiinnostaisi?

Sain joululahjaksi Iittalan keittiövälineitä, jotka ovat Antonio Citterion Iittalalle suunnittelemasta Collective Tools 2000-sarjasta. Sarjan ruostumattomasta teräksestä tehty voiveitsi on ehdottomasti parhain ruokailuväline, jota olen koskaan pitänyt kädessäni. Se istuu käteen kuin valettu, se on yksinkertaisen kaunis ja ennen kaikkea voin levittäminen sillä on yhtä juhlaa.

Mutta...veitsi olisi ergonomisesti täydellinen, jos oletettu peukalon paikka olisi hivenen kovera. Ymmärrän että design kärsisi moisesta, mutta silti.